"Kevät keikkuen tulevi..."

Kevät on ottanut pieniä askelia etenemisessään. Viime viikon lämpimät säät ovat muuttumassa tällä viikolla yöpakkasiksi ja loppuviikosta pienet lumisateetkin ovat mahdollisia näillä leveysasteilla. Lumi on jo kadonnut avarilta paikoilta ja ensimmäiset kukat yrittävät kurkotella päivänvaloon. Tänään kuului pihallamme järripeipon persoonallinen laulu.

Kävimme Ruskan kanssa kävelemässä Kintterönlammen Terveysmetsä-reittiä. Kintterönlampi on vielä jään peitossa, mutta ympäristö on jo täysin lumeton. Samalla reissulla keräsin muovikassillisen kaikenlaista lumen alta paljastunutta roskaa. Luonnossa on paljon mukavampi liikkua, kun ympäristö on siisti.

Ruska istuu Kintterönlammen tukevilla pitkospuilla

Jääköhän Ruskan vasen korva personnallisesti taittokorvaksi?

Ruskan kanssa liikuskellessa näemme usein lähimetsämme kauriita ja peuroja. Kunnon valokuvaa en ole vielä niistä saanut, mutta eilen löysimme kauriin kallon. Liekö nälkäinen ilves ollut tällä kertaa asialla? 

Komeasarvinen on ollut tämä kaurispukki 

Löysimme Helenalle uudenveroiset, nahkaiset kahluukengät pilkkahintaan

NikkArin hommia

 Tänään Ruskan mökki sai tänään odotetun lisärakennelman. Hirsimökki sai ensin kylkeensä jakkaran, joka toimii askelmana katolle kiivetessä. Mökin katolle ilmestyi sitten tähystys- ja lepotasanne, jolle varmasti tulee olemaan käyttöä. Rakennustarvikkeet ovat peräisin viime kesänä puretusta terassistamme. Hyväkuntoisimmat, painekyllästetyt laudat pääsivät jatkokäyttöön vielä vuosiksi. Terassiremontista yli jääneet ruuvit tuli samalla käytettyä viimeistä myöten. Kierrättämällä saa aikaan uskomattoman paljon säästöä. 

Luksusta lapinkoiralle

Sehän istuu yllättävän hyvin

Onnellinen mökinomistaja

Viime viikolla meinasi mennä ruoka väärään kurkkuun kun luin Ylen uutisen TanaBruhun ensi kesälle suunnitellusta testipadosta. Viime kesänä käytössä ollut erottelupato epäonnistui joka suhteessa. Kyttyrälohet pääsivät patokyhäelmän lävitse massivisin joukoin eikä yksikään Tenon lohi löytänyt koko erottelukarsinaa. Toivottavasti testipato ei estä yhdenkään, jo kullanarvoisen lohen nousua tulevana kesänä. Ylen artikkelin voi lukea tästä.

Tana Brun erottelupato viime kesänä

  

Lämpöaalto

 Tänään oli uskomattoman lämmin päivä. Lahdessa elohopea kipusi lähelle viittätoista ja saimme nauttia ensi siemauksen lähestyvästä kesästä. Pientä takapakkia saattaa lämpimiin keleihin olla tulossa loppuviikosta, sillä ennusteen mukaan pienet pakkaset palaavat takaisin hetkeksi. Muuttolintuja on näkynyt päivä päivältä runsaammin. Tänään ylitsemme lensi suuri parvi hanhia, jotka suuntasivat kohti pohjoista. 

Tornionjoella on edessä tiukentuneiden kalastusrajoitusten kesä. Viime kesän vaatimaton lohennousu ja pienentyvä poikastuotanto pakottaa jatkossa rajoituksiin kalastuksessa. Tutkijoiden mukaan olosuhteet merellä ovat muuttuneet. Tuo kuulostaa enemmän kuin tutulta. Onko Tornionjoki Tenon kanssa samalla tiellä? Aika näyttää, mutta kalastuksen säätely kannattaa aloittaa etupainotteisesti, jolloin tilanne korjaantunee nopeammin.

Kalaan toki Väylälle pääsee. Pakkasin tänään pari pakettia, joiden vastaanottajat saattavat poiketa Väylän virtoja soutamassa. Pakkaan lähetettävät vaaput koteloissaan aina kierrätettäviin paketteihin. Tuntuisi tuhlaukselta ostaa uusia pahvipaketteja kun arjessa niitä on saatavilla jatkuvasti. Tällä kertaa vaaput matkaavat kalamiehille mm. keksipaketissa. 

Kierrätystä

Tenon kalastussääntö mahdollistaa kalastuksen, mikäli lohikannat kääntyvät nousuun. "Liikennevalomallissa" osakantoja tarkastellaan kesän aikana ja mikäli lohta on yli tavoitemäärän, voidaan kalastusta harjoittaa sovelletusti. Tulevana kesänä se saattaa olla vielä mahdotonta, mutta seuraavia kesiä odotetaan jo kovin toivein. 

Vieläkö nämä ajat palaavat?

Pihallamme on ollut jo jonkin aikaa massiivinen kuusitukki. Tästä ei taida tällä kertaa tulla kalaa vaan eräänlainen kalastaja. Idea on kypsynyt jo tovin ja mikäli ylimääräistä aikaa ilmaantuu, saattaa projekti nytkähtää liikkeelle kevään kuluessa. Halkaisijaltaan yli 80 cm ja pituudeltaan lähes 4 m runko on melkoisen painava. Veistäminen täytynee aloittaa kyljellään...

Kovasti kasvanut Ruska yrittää pyörittää tukkia

Kevään tuntua

 

Naapurikadulla asuva porokoira Hukka oli eilen meillä hoidossa. Teimme koirien kanssa pienen retken Kintterön maisemiin. Tutun metsälammen ympäristössä riittää tarkkailtavaa lukuisien eläinten jälkien ja lintujen muodossa. Eilen kuulimme ja näimme pihapuussa ensi kertaa tänä keväänä sepelkyyhkyn. 

Ruska on ilmeikäs koira

Hukka ja Ruska terästävät katseitansa

Kevätpäivän tasaus on jo ohitettu. Utsjoella päivä on jo meidän päivää pidempi ja siellä parhaat pilkkikelit ovat edessäpäin. Minä kävin tänä aamuna Ruskan kanssa pikaisen reissun kevätahventen ottipaikalla. Ja tulihan sieltä kolme fileahventa pahimpaan nälkään. Vieläköhän sitä ehtisi pääsiäisen jälkeen käydä kokeilemassa? Paikka on nimittäin parhaimmillaan aivan viimeisinä pilkkiviikoina...

Pulleita ovat ahvenet tähän aikaan keväästä

Pikku hiljaa ollaan päästy verstasaskareisiin pienen tauon jälkeen. Vesan nimikkovaappua, "Konduktööriä", on kysytty ensi kesän lohireissuille. Värikäs ilmestys saattaa löytyä vielä monen lohen leukaperistä.

"Konduktöörit"

"Päivin kimallus" ja "Sadeväri" 

Lauantai 16.3.2024

 

Lämmin kiitos kaikille surussamme myötäeläneille

Pilkkikelit paranevat

Tänään oli hieno ulkoilusää. Aurinko pilkahteli hetkittäin ja tuulen tyynnyttyä sää oli keväisen lämmin. Pistäännyimme pikaisen pilkkireissun Vesijärvellä, missä lumi on sulanut jäältä lähes kokonaan. Liukuesteet ovat nyt tarpeen jäällä liikuttaessa ja potkukelkka on ehdottomasti paras kulkuväline, mikäli haluaa liikkua jäällä vaivattomasti. Me olimme liikkeellä jalan ja liukkaasti taittui matka myös "apostolin kyydillä". Kävimme katsastamassa viime kevään pilkkipaikkoja, missä ahvenista ei näkynyt vielä juuri merkkiäkään. Näytteet ahvenista toki saatiin ja paras pilkkikausi on vielä edessä, mikäli edellisiin talviin on uskominen. 

Ruska ja Helena nauttivat alkukevään lämmöstä

Ruskan rapsutuskiintiö on loputon

Possunkorva vetää ilmeen muikeaksi

Ja päivän kruunasi nokoset ahkiossa porontaljan lämmössä

Paikallinen kalastaja luottaa katiskoihin

Vesijärven jää on lähes lumeton

Äiti

Äiti on poissa. Viimeiset kuukaudet ja viikot ovat olleet raskaita. Äiti, Iida Helena, siirrettiin saattohoitoon nelisen viikkoa sitten. Vointi heikkeni viikko viikolta ja karkauspäivänä 29.2. äiti siirtyi ajasta ikuisuuteen puolisonsa kädestä kiinni pitäen. Sain olla viimeisen viikon äidin luona Kotipirtissä, Lestijärvellä, mikä oli tärkeää. Siskoni Mirja oli kanssani äidin vierellä ja tietysti isä Toivo, joka on viettänyt lähes kaiken aikansa viime viikkoina Kotipirtin hoitokodissa äidin tukena. Kotipirtti on nimensä mukaisesti kotoinen ja erittäin hyvä hoitopaikka, jonka henkilökunta jätti minuun lähtemättömän lämpimän vaikutuksen.

Äiti ei tule unohtumaan koskaan. Hän ajatteli aina muita ennen itseänsä. Me lapset olimme äidille kaikki kaikessa ja hän piti jälkikasvunsa sekä läheistensä hyvinvointia etusijalla. Toivo sai aina eväät mukaansa, oli sitten kyse lähdöstä töihin tai vaikkapa metsälle. Ruoanlaittajana äiti oli ylittämätön. "Tavallista kotiruokaa", oli äidin kommentti kun kehuimme hänen ruoanlaittotaitojaan. Ahkeruus oli luonteenpiirre joka näkyi niin kotona kuin työpaikalla. Marjareissuilla äidin astiat täyttyivät pikavauhtia, vaikka lapset saattoivat ottaa maistiaisia juuri hänen ämpäristään. Kädentaidot näkyivät erityisesti itse tehdyissä vaatteissa ja kaunis käsiala säilyi sairastumiseen saakka. Kukat ja puutarhanhoito olivat erityisen lähellä äidin sydäntä. Kukat loistivat niin sisällä kuin ulkona. Äidin huumorintaju oli terävää ja oivaltavaa. Vielä hoitokodissa ollessaan saimme usein nauttia äidin osuvista letkautuksista. 

Kymmenkunta vuotta sitten äiti hyppäsi Tenolla veneeseen seurakseni ja saimme viettää hienon yhteisen päivän lohta soutaen. Äiti oli kuullut vuosien saatossa monia tarinoita lohensoudusta, varsinkin niitä, joissa olosuhteet vaihtelivat kovista tuulista räntäsateisiin ja kalastajat kohtasivat muitakin hankaluuksia. Olimme soutaneet äidin kanssa useamman tunnin ja vietimme todellista laatuaikaa jutustellen maisemien ihailun lomassa. Nautimme täysin siemauksin mukavasta säästä ja Nollamin tyynessä virrassa lipuessamme kysyin äidiltä hiljaisella äänellä: "Eikö olekin raavaiden miesten hommaa tämä lohensoutu?" "On tosiaan", vastasi äiti.

Helena 

31.7.1936-29.2.2024